pnuk!

Vaemo esitti tällaisen teorian, että ihmisille on tietty määrä epäonnea varattu vuoden ajaksi ja nyt kun alkuvuosi on mennyt suht hyvin, rupeaa näitä huonoja hetkiä tulemaan.

Viikonloppuna, kun olimme poissa kotoa, serveri päätti kadota verkosta päiväksi. Hieman häiritsi olla 120 kilometrin päässä ja katsella miten ping timeouttia tulee. Pahimmat pelot olivat, että levyä tai jotain muuta rautaa olisi mennyt rikki. Kone kuitenkin palasi lähes vuorokauden pimennon jälkeen verkkoon itsestään.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä oli huoltokatkosta Oulun puhelimella, niin se katkos on ihan ymmärrettävä. Eilinen sen sijaan oli taas ihmeellistä. Aamulla huomasin, että oli katkaissut yhteyden aamuyöstä ja kun oli jo kiire töihin, en ruvennut tarkistelemaan syitä. Myöhemmin soitin Riikalle, että käyttää ADSL-modeemista virtoja pois, ei mitään. Soitin OPOY:lle, resetoivat yhteyden sieltä, ei mitään. Iltapäivällä kone palasi verkkoon taas ihan itsestään.

Toissapäivänä kyllästyin SP2:n aiheuttamiin kaatuilemiseen ja päätin asentaa koko hoidon uusiksi. Kaikki meni aivan OK, kunnes kone oli asennettu ja aloitin ohjelmien asennuksen. Tässä vaiheessa huomasin, että 160 gigatavuisen levyn osiot puuttuvat. Pikainen vilkaisu Disk Manageriin näytti, että levy on osioimaton. Pari kirosanaa pääsi, valokuvat, musiikit ja elokuvat olivat juuri siellä. Osasta valokuvista oli jo varmuuskopioita Riikan koneella, mutta ei aivan viimeisimmistä.

IRC:ssä osattiin sitten neuvoa hakemaan jokin File Recovery -niminen ohjelma, jolla sitten sain palautettua valokuvat. Loput jäi palauttamatta ja osioin eilen levyn uudestaan. Nyt näyttäisi taas toimivan, mutta saapas nähdä. Pitänee poltella valokuvia optiselle medialle myös talteen. Kone sentään taas tuntuu toimivan paljon varmemmin, uskaltaa jättää yöksikin päälle.

Myös flunssa on iskenyt tähän poikaan tällä viikolla. Pahin tukkoisuus tuntuu kadonneen ja tilalle on iskenyt yskä. Ei vielä mikään ”keuhkot pihalle”-mallinen, mutta eiköhän sekin kehity tässä.

Aamukahvin metsästykseen.