pnuk!

Pyörähdinpäs pikaiseen Helsingissä. Perjantaina lensin ja eilen junalla takaisin. Välissä tapahtui sitten vaikka mitä.

Perjantaina olin ensimmäistä kertaa lentokoneen kyydissä. Nousu oli jänskä ja laskeutuminen myös. Väite, että ”ei sitä korkeanpaikankammoa tiedosta lentokoneessa”, on todettu vääräksi. Itse lento sitten oli aika tylsä, lähinnä pilviä vain näkyi. Kahvi oli pahaa ja muffinsi pieni.

Perillä Vantaalla hyppäsin bussiin ja matkasin Tikkurilan asemalle, jossa odottelin sitten matkaopasta. Marika saapuikin ja matkasimme asunnolle. Pikaiset kuulumisen vaihtelut ja kahvittelut, jonka jälkeen siirryimme nautiskelemaan olutta Vuosaareen, ravintolaan nimeltä Pub Cheers. En yritä edes selittää, miksi juuri sinne. Ilta oli kiva ja suhteellisen kohtuudessa onnistuin pysymään. ”Kotiin” päästyämme piti vielä soitella ja laulella.

Lauantaille olikin sitten varattu vähän enemmän ohjelmaa. Lintsiä ja tupareita. Linnanmäellä oli tarkoitus olla jo kahden aikoihin, mutta kuten tavallista, kun olemme Marikan kanssa liikenteessä, myöhästelemme kovasti. Neljän jälkeen olimme siellä ja aloitimme erään foorumin tyyppien etsimisen. Kovasti napsin kuvia kivoista ilmeistä mitä ne laitteet siellä saavat aikaan. Itse en käynyt yhdessäkään, ei ole minulle suunnattuja vempeleitä.

Lintsiltä suuntasimme Marikan kanssa Nikon ja Annikan tupareihin. Suhteellisen suora tie, mutta siltikin piti puhua puhelimeen, jotta osasin perille. Paikalla oli paljon Bodymodifications.netistä tuttuja tyyppejä, joita pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan. Ruoka, juoma ja seura oli loistavaa. Pääsin näkemään paljon puhutun Zeppeliinkin, kun se lensi siitä talon yli. Ylihieno juttu oli se, että telkkarista pystyi katsomaan talon turvakameran kuvaa ja ihmiset vilkuttelivat ja vilauttelivat kun poistuivat. Karzakin sai huulikorun itselleen siellä, olisi itsellekin tietty voinut varata jonkin paikan lävistämisen. Riikka ihmettelikin, miten ei ole uusia koruja.

Tupareista baarien kautta jatkoille, joista aamulla kotiin. Kovasti oli fiilikset lähteä ekalla junalla Oulua kohti, mutta onneksi en tehnyt sitä. Ei ihan joka viikonloppu pääse viettämään aikaa hyvän ystävän kanssa. Ensi kesänä seuraavan kerran. Junamatka oli sitten aivan julmetun pitkä. Monta tuntia rääkyvien lasten seurassa ja maisemat niin tylsän tuttuja.

Kiitokset kaikille kivoille ihmisille, etenkin matkaoppaalle.