Matkakertomus Provinssista

Pikkuhiljaa rupeaa elämä taas palautumaan normaaliksi. Toinen päivä jo töissäkin, eilinen meni vielä hiekat silmissä.

Torstaina puoliltapäivin festarimobiili kurvasi pihaan ja pääsimme matkaan. Joskus Oulun rajoilla avautui ensimmäinen olut. Tästä lähtien aikamääreet ovat viitteellisiä.

Perille Seinäjoelle Törnävän leirintäalueelle saavuimme iltapäivästä. Löysimme autolle ja teltoille helposti paikan ja asetuimme aloille. Kaivoimme kitarat esille ja yritimme soittaakin jotain. Nukkumaan menin aikaisin, koska ei vielä mitään erikoisempaa fiilistä ollut koko yötä valvoa.

Perjantaina paistoi aurinko ja istuskelimme teltoilla aamuoluita nauttien. Iltapäivällä Marika, Mika ja Tero saapuivat ja piti käydä ilmoittamassa järjestysmiehille portilla, että tilaa on vielä. Tällöin satoi ensimmäisen kerran pikkuhetken. Järjestysmies sanoi, että oli viimeinen auto mikä pääsi. Festarit alkoivat seitsemän aikoihin ja lähdimme ajoissa aluetta kohti. Portilla törmäsin Paulaan, Päiviin ja kumppaneihin ja jäin heidän seuraansa. Suuntasimme NYT-telttaa kohden, Rytmiteltassa soitti Nicole, NYT-teltassa kroolasi joitain räppääjiä. Sekottui ikävästi.

Turbonegron keikka oli miellyttävä kokemus. Ensimmäinen kosketus minulla kyseiseen yhtyeeseen. HC-fanit sanoivat, että löysä keikka, mutta minulle kelpasi. Keikan jälkeen tapasimme Ismon kanssa pikaisesti ja menin hetkeksi hengailemaan Nightwishin keikalle päälavan tuntumaan. Huonohan se oli ja ajattelin lähteä katselemaan jotain muuta. Matkalla törmäsin kuitenkin Maijaan, joka ehdotti alkoholijuomien nauttimista. Koskaan emme sille autolle asti löytäneet, mutta alkoholia löytyi muualtakin. Eli jäivät kaikki muut bändit perjantailta välistä. Puolenyön jälkeen rupesivat muutkin palailemaan teltoille ja bileet jatkuivat. Piti soitella Everlongia ja paria muutakin biisiä.

Lauantaina heräsin suhteellisen ajoissa ja pyörähdin jäisessä suihkussa. Olisi pitänyt ilmeisesti ennen kahdeksaa nousta saadakseen lämmintä vettä. Festarialueelle pääsimme suurinpiirtein 69 Eyesien aikoihin ja pari biisiä kuuntelimme heiltä. Sideshowssa oli Ants in the Pants, joka soitti irkkumusiikkia, tykkäsin. 22pistepirkolta tuli muutama biisi kuunneltua ja The Donnasitkin näin. Hekin olivat entuudestaan tuntemattomia ja soittivat ihan ok rokkia. YUP:n keikka oli hyvä, vaikka en uusimman levyn tuotantoa kovin hyvin vielä ole sisäistänyt. Soittivat tarpeeksi vanhoja kappaleitakin.

Slipknot sitten oli se ensimmäinen pakollinen nähtävyys. Ennen keikkaa piti hakea vähän Lapin taikajuomaa olutteltasta. Ei se edelleenkään hyvältä maistunut. Keikalla piti välillä hyppiä tasajalkaa. Pelkäsin keikan loppupuolella, että ääni katoaisi, mutta ei. Nyt on sekin sitten nähty, enkä kadu tatuointia vieläkään. Keikan jälkeenkin pyörähdimme vielä olutteltassa ja lyöttäydyimme Nikon ja Annikan seuraan.

Lamaa kävimme myös katsomassa Rytmiteltassa ja sehän oli kunnon reilua punkeroa. En jaksanut änkeytyä telttaan, vaikutti aika täydeltä, mutta istuskelimme siinä tuntumassa ja jopa näin välillä lavalle.

Marilyn Manson oli pettymys. Hehkutettiin lavashowta ja sellasta. Musiikki oli tylsähköä, Manson kyllä heilui lavalla, mutta se jokin puuttui. Pari biisiä sai vähän tanssijalkaa vipattamaan.

Yöllä taas soitettiin vähän kitaraa. Samat biisit uudestaan, kun eräs henkilö ei edelliseltä illalta muistanut niitä. Aamuunhan se taisi mennä.

Sunnuntaina melkein ensimmäisenä jo pakkasin kamat ja sitten jäin odottelemaan, että Jari ja Matti nousee. Jari nousikin itsekseen, mutta Mattia sai vähän houkutella. Saimme kaiken purettua ja tungettua autoon ja lähdimme alueelle. Suurinpiirtein Stam1nan alkuun ehdimme ja kuuntelimme keikan. Jotenkin typerältä tuntui, kun taisivat soittaa debyyttialbuminsa läpi vielä samassa järjestyksessäkin. Kävelimme Teräsbetonin keikan ohitse, haimme vettä ja menimme istuskelemaan paikkaan, missä ei pölissyt niin paljoa. Kyllä sen siihenkin kuuli. NYT-teltalle siirryimme The Tearsin aikoihin. Eihän se paha ollut, tosin ei paljoa selvää saanut, koska Gåte soitti viereisessä teltassa samaan aikaan. En ymmärrä mikä idea on laittaa vierekkäisiin telttoihin yhtäaikaa keikat.

Kävin vielä ennen Nine Inchin Nailsin keikkaa autolla laittamassa vähän aurinkorasvaa ja palattuani oli odotus jo melkein ohi. Vähän ennen NINin keikkaa aloitti Husky Resque viereisessä Rytmiteltassa soundchekin ja päätimme siirtyä sisälle NYT-telttaan. Se oli aivan tupaten täynnä ja jäimme vähän mikserikopin takapuolelle. Sopivasti näki lavalle. Keikkaa ennen oli skriineillä ilmoitukset, että kuvaus ja kaikenlainen taltiointi oli kiellettyä, kuitenkin lähes jokainen järkkärikin kuvasi digikameroillaan tapahtumaa. Erään näin jopa videokameraa käyttävän. Omasta kamerastanihan oli akku kuollut jo siinä vaiheessa.

Itse keikka oli mahtava. Ei parempaa päätöstä festivaaleille voinut toivoa. Hittejä tuli hitin perään ja tunnelma oli katossa, vaikkakin jalat olivat jo aika puhki siinä vaiheessa. Kuitenkin sen vajaa kaksi tuntia jaksoi siellä olla. Hurt, Starfuckers, inc. ja muutkin saivat aikaan kylmiä väreitä. Valoshow oli hieno. Nyt ymmärrän, miksi keikka oli teltassa, eikä päälavalla. Tykkäsin myös siitä, että bändi ei ollut Trent ja taustasoittajat, vaan pääsivät muutkin esille. Ainoa haittapuoli oli Husky Rescuen keikka viereisessä teltassa, kuului välillä läpi.

Ismo Alanko olisi vielä sen jälkeen päälavalla soittanut, mutta minulla ainakin oli olo, ettei NINin jälkeen tarvinnut nähdä enää mitään. Kotiin pääsin joskus puolenyön jälkeen. Suihkun kautta sänkyyn. Kaikin puolin hyvä reissu. Näin kaikki bändit, mitkä halusinkin ja pari muutakin tuli plussana. Käsivarret, yläselkä ja niska kärvähti, lippis pelasti päänahan.

Maanantaiaamuna katselin läpi kameran kuvat ja keräsin osan galleriaan. Epäselviä, rakeisia ja niin edelleen, mutta ovatpahan muistoja. Elikkäs herrat ja tytöt, Provinssikuvat 2005.