pnuk!

Torstaina oli Dissect Turusta ja Sooz Uleåborglandista esiintymässä Lentävässä Lautasessa ja pääsin kokeilemaan kunnolla ennakkoon hankittua syntymäpäivä-/joululahjaa. Ostin veronpalautuksista itselleni Canon EOS 350D:n ja onhan se aivan erilaista kuin ”pokkarilla” kuvaaminen. Kerkesin jo Driven Dynamon levynjulkistuskeikan kuvata edellisenä lauantaina, siitä vain sen verran, että pitäisi laittaa se ”muista ISO-arvo” -tarra kameraan.

Sooz heitti lyhyen, mutta ytimekkään keikan. Pidin kovasti. En ehtinyt kuvaamaan, kun oli muitakin kuvaajia ja ajattelin antaa heidän rauhassa räpsytellä. Perinteisesti ensimmäisen bändin kuvaaminen meni säätämisessä, mutta jotain sentään jäi muistikortille.

Dissect heitti crustia asenteella, ”karsina” oli vähän turhan pieni heille ja molemmat vokalistit viettivät enemmän aikaa sen ulkopuolella. Menoa ja meininkiä riitti, mielellään katseli etsimen läpi. Ilta jatkui pöydässä istuen ja maailmaa parantaen. Piti käydä myös Hevimestassa pyörähtämässä kuuntelemassa, kun Dissectiläiset vetivät hevikaraoketa.

Illan hassuin juttu oli se, kun Janne, Dissectin kitaristi, pysäytti ja kysyi olenko minä se Tomi Tirkkonen. Ensimmäiseksi päässä pyöri kuvia, että olenko aikaisemmin tavannut, mutta kuulemma on seuraillut pnuk.nettiä joitain vuosia. Että terveisiä sinnepäin.

Perjantaina ajelin Ylivieskaan anoppilaan ja sieltä lauantaina alkukotiin Nivalaan. Saunahan tietysti lämmitettiin ja parit saunaoluet Mikon kanssa otettiin. Kuulimme saunomisen yhteydessä, että tyttöset olivat kiinnostuneita lähtemään kirkonkylälle ja mikäs siinä. Ensin Myllypubiin ja saimme tuomion, että pois ei päästä ennen kuin on jokin karaokeviisu esitetty. Vedimme sitten Mikon kanssa duona Pelle Miljoonan ”Olen Kaunis”. Ilmeisesti joku antoi aploditkin. Vähän kontrastia muiden esittämiin tangoihin ja iskelmiin. Eipä tarvitse ihan heti mennä kyseiseen paikkaan. Meno jatkui Riossa vielä hetken ja lähdimme nukkumaan.

Sunnuntaina olikin sitten vanhenemisen päivä. Kymmenes kerta, kun täytin 19. Kakkukahvit ja Idols-finaalit. Eipä paljon muuta. Kotiin pääsimme puolenyön jälkeen ja vähän vielä tuntuu tuo ”juhliminen”. Tai sitten olen vain vanha.