Yksi vaihe elämästä takana

Ei nyt ihan vielä, vielä tunti aikaa. Sitten tämä poika lähtee toistaiseksi viimeisen kerran Verkkoasemalta.

Hauskat reilu kaksi vuotta ovat olleet, olen kehittynyt aika paljonkin eri jutuissa. Uusia tuttavuuksia olen saanut ja menettänytkin.

Nyt on aika tyhjä olo. Pöytälaatikot ovat tyhjinä. Näin siistiä työpöytää ei ole ollut sitten… enpäs muistakaan. Kiintolevy on tyhjätty, vain välttämättömimmät jätetty. Paperisilppuri tukittu. Avain palautettu. Vain misu jää jälkeen. Pitää hakea jonain kauniina päivänä pois. Misu on siis minun serverini, jolla pyörii pari sivustoa. Kumpikaan niistä sivustoista ei ole minun.

Seuraava vaihe on sitten kuumeinen työnhaku. Jos jollakulla on jotain tarjottavaa, saa yrittää ottaa yhteyttä. Pitäisi varmaan joskus laittaa joitain yhteystietoja johonkin. Kuitenkin joku tuntee jonkun, joka tuntee minut.

Kauheasti tekisi mieli avautua epäoikeudenmukaisuuksista ja siitä, miksi juuri minä ja niin edelleen. Jätän kuitenkin väliin, nämä tämmöiset ovat muiden bloggaajien juttuja. Kone, jolta irkkaan, on myös kadonnut. Perkele.

1

kalamuki 1. huhtikuuta 2004

Ilmasia hommia on aina tarjolla.

2

kalamuki 1. huhtikuuta 2004

Eli siis palkattomia… :-]

3

äitipnuk* 1. huhtikuuta 2004

“Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.”

4

mayb himself 1. huhtikuuta 2004

Soittele / mailaile jos haluat lisätietoa “luovan työttömän arjesta”. Onnea työnhakuun tietysti.