pnuk!

Perjantaina lähdimme ”hyvissä ajoin” liikkeelle kotoa. Aikaa piti kyllä olla riittävästi, mutta ei silti montaa minuuttia jäänyt ennen junan lähtöä Lempäälää kohden. Junamatka meni suhteellisen mukavasti. Nuoria oli jonkin verran matkalla myös samaan paikkaan. Vähän hymyilytti, kun joku pikkupoika laittoi päähän piikkejä pystyyn Eri Keeperillä.

Mikko odotteli Lempäälän asemalla ja matka jatkui autolla Puntalan leirintäalueelle. Teltat pystytettiin nopsaan ja vähän vettäkin rupesi satelemaan. Sen verran satoi, että ei tarttenut vielä sadeviittaa laittaa päälle.

Tampere SS oli ensimmäinen esiintyjä mitä ehdin katsomaan. Ei hirveän hyvä ollut ja yleisö näytti sen heittelemällä tölkkejä lavalle. Tästä pari bändin jäsentä vähän hermostui ja hyppäsivät lavalta vähän taputtelemaan poskia. Ikävä kyllä kamera ei ehtinyt ihan tarkentamaan tilanteeseen. Illan aikana rupesi satamaan sen verran kovasti, että oikeasti kastui. Ja se sade vain jatkui ja jatkui.

Lauantai alkoikin taas samoin kuin viime vuonna. Teltasta kun astui ulos, jalat upposivat mutaan. Yön aikana olin jo onnistunut saamaan kengät mutaisiksi, niin ajattelin olevani kovinkin fiksu ja kävin pesemässä ne. Loppupäivä menikin sitten avojaloin. Välillä satoi, mutta suurimmaksi osaksi oli nätti päivä.

Bänditkin tuntuivat paremmilta, kun ei tarvinnut sateessa seistä. Päivän aloitti ymmärtääkseni Taantuma -niminen kokoonpano eli setä akustisen kanssa ja pikkupoika mikrofonin takana laulamassa klassikoita.

Abnormi oli hyvä, kuulin että kyseessä oli 10-vuotiskeikka. Jostain syystä en muista aiemmin nähneeni, vaikka paikalla olen ollutkin. Ylen uutisissakin esitelty kiinalainen Gum Bleed kuulosti myös omalla tavallaan mukavalta.

Pikkulavalla esiintynyt Vivisektio kuulosti tosi hyvältä. Tuttuja kun esiintyi, niin otin jonkin verran kuviakin.

Nukkumaan mentiin sitten joskus bändien jälkeen ja teltalla odotti kiva yllätys. Vetoketjut olivat auki ja sisällä teltassa nukkui joku pulttitakkipunkkari kuraisissa vaatteissaan meidän makuualustojen ja makuupussien päällä. Kovasti yritimme herätellä, mutta ei minkäänlaisia elonmerkkejä. Järjestysmiehet sitten kaivoivat tyypin ulos ja tämä vielä kehtasi kysyä, että pääseekö meidän kanssa sinne nukkumaan. Meinasin hermostua.

Sunnuntaina herääminen ahdisti, kun tiesi valmiiksi, että pitää taas upottaa jalat mutavelliin. Jeren kanssa käveleskeltiin alueella ja mentiin istumaan tuoleille uimapaikan portille. Luulivat meitä valvojiksi ja kyselivät lupaa käydä uimassa. Aamupalan jälkeen pakkasimme Ammin kanssa tavarat ja suuntasimme uimarannalle odottelemaan Mikon heräilyä.

Oli tosi mukava viikonloppu. Sade meinasi haitata, mutta kaikki muu oli niin mukavaa, ettei masentanut. Parhautta oli kaverit, bändit, aamupalat ja muutkin ruuat, kotiinpääsy ja suihku.