pnuk!

Perjantaina tuli sitten saunottua Tuopilla ja Marjaanalla. Pitihän siinä vähän saunakaljaakin maistella. Tuoppi sitten näytti uutta parturointikonettaan ja Mikko oli sitä mieltä että sen hiukset kaipaa tasoitusta. Mikkohan meni ensin parturintuoliin ja ajatti hiuksensa kokonaan pois, enkä minä huonommaksi voinut jäädä. Saas nähdä milloin kehtaan ilman lakkia julkisesti esiintyä. Soappi kerkes jo irssissä lohduttaa, että hiukset kasvaa 2-3 mm viikossa, pari kuukautta ja back to normal. Eipäs oo syntymän jälkeen näin lyhyitä hiuksia ollutkaan. Piti äitillekin lähettää sähköpostiin kuveja et minkä näköiset pojat hänellä nyt on. Jos ottaisin korut pois ja vähän vaihtaisin erilaisiin vaatteisiin, kukaan tuskin tuntisi kadulla. Mikko kävi sitten vielä illanpäälle keskustassa kiertämässä. Kertoi että porukka teki natsitervehdyksiä hänelle. Just. Mikko näytti jollekin teinille gegen nazis merkkiä ja tää sekoaa, ”Sullahan on kaikki natsimerkit ja sun muut”. Huoh.

Lauantaina lähinnä rapsuttelin hiuksia tai niitä mitä niistä jäljellä on. Eipäs muuten ihmeempiä, telkkaria ja nukkumista.

Sunnuntaina sitten pistin Mikon matkaan Ruotsia kohti, lakki hänelläkin tiukasti päässä. Alunperin tarkoitus oli ilmeisesti lähteä jo lauantaina, mutta kyydittäjän krapulasta johtuen se sitten siirtyi.

Kävinpäs tossa ostamassa äsken röökiä ja huomasin että rotuaari on täynnä hihhuleita jotka kauppaa kirjoja. Yritin perinteisesti kävellä ohi huomaamatta, mutta eihän se onnistu tällä naamalla. Tämä munkkikaapuun pukeutunut nuorimies tuli kyselemään, että mikä paita mulla on päällä. Kerroin että jenkkiläinen punkkipändi From Ashes Rice (Sislille terveisiä, että ei tää paita oo pariin viikkoon ollu mulla päällä). Siitähän lähti älytön puhe tulemaan musiikista ja kyselyitä että soitanko minäkin, ”tämä kirja on suosittu muusikoiden keskuudessa”. Pink Floydkin mainittiin jossain vaiheessa keskustelua. Pistin sitten muutaman euron tyypille ja sain pari bhakti-kirjaa kirjahyllyä komistamaan. Pitää kai niiden sisältöönkin tutustua, tuskin kumminkaan valaistusta koen.

En tiedä mikä siinä on mut kun kuljen jossain missä saattaa törmätä tollaisiin buddha-hindu-sun muihin tyyppeihin tai mustalaisiin niin ne tulee automaagisesti minun luo. Vaikka matkan varrella olisi paljon muitakin ihmisiä. Kerrankin nuori mustalaistyttö pysäytti minun auton ja sanoi, että ”Äidillä on sinulle asiaa”, kysyin et mitä asiaa. ”Tuu tuonne tien toiselle puolelle kysymään”. Jätin menemättä, kiinnostus oli kyllä kova. Ei voi ymmärtää. Ei minulla ole mitään näitä vähemmistöryhmiä vastaan, pistää vain ihmetyttämään mikä minussa vetää puoleensa.

Noh, ei kai sen kummempaa. Jimi Hendrixin The Ultimate Experience soi ja fiilis o just jees. Kalju mut jees.