Suoraan sisältöön

On se kumma

Syksyllä oli kova puhe punaisia päin ajosta, kun niitä onnettomuuksia sattu. Pitkin talvea olen saanut väistellä ammattikuskeja, taxeja jne kun heillä on kovin kiire ja ei voi pysähtyä punaisiin. Tänä aamuna vaemo toi minut töihin autolla ja pysähdyimme punaisiin valoihin ja Koskilinjojen linja-auto nro 5 ajoi perään. En tiedä mitä se kuljettaja mietti, mut eikös punaisiin pysähdytä yleensä? Onneks meidän autoon ei tullut jälkeäkään, luultavasti dösän keulassa on peräkoukun kokoinen painauma.

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Lauantaina oli kone auki jo ennen kahdeksaa ja koodailin. Ei voi käsittää miten herää niin aikasin ja ihan pirteänä. Riikka lähti tallille niin minä jäin sitten vielä säätelemään, kunnes Jeejee ja Mayb ilmoittivat, että on peliaika. Pelailtiin Ghost Reconia ja he kävivät syömässä kebabit meillä.

Eilen siivottiin ja appiukkokin tuli illaksi kylään. Kokeili keskustelua italialaisten ystäviensä kanssa netin yli. Hänellä kun on PPO:n intternetti ja kuulemma uusi, hieno palomuuri joka ei päästä mitään läpi. Mun intternetti tuntuu päästävän kaiken sisään, pitäis saada kasattua palomuuri-/verkonjakokone.

Ja perinteisesti, lähden hakemaan kahvia ja polttamaan aamusavut.

2 Replies to “On se kumma”

  1. vaemo

    Alkaa tosiaan Oulussa ajaminen olla vaarallista, kun on muilla autoilijoilla jo oletus, että ajetaan punaisia päin. Sitten jäädään alle, kun ei ajetakaan.

  2. Miika

    terveiset surf.. internet-kurssilta! sain just muokattua html3.2 -dokumentin xhtml1.0 -dokumentiks. phew!

Kommentit on suljettu.