Suoraan sisältöön

Puhelimia

Kun nuorena poikana valmistuin koulusta ja muutin pois kotoa, ostin ensimmäisen puhelimeni, Nokian 101:n. Se oli kesällä 1995. Puhelin palveli uskollisesti muutaman vuoden. Joskus 1998 tai 1999 päätin sitten siirtyä GSM aikaan ja ostin banaanin, Nokian 8110:n. Sen piti olla i-malli, mutta ei ollut. No, en antanut sen häiritä, pystyinhän lähettämään tekstiviestejä ja näin ruudusta, että kuka soittaa. 101 oli tässä vaiheessa jo lankapuhelin, sen akku oli sen verran loppu, että oli pakko pitää kiinni laturissa. 101 oli todella kestävä malli, Provinssirokissa 1997 kävin sen kanssa uimassakin.

1999 joulukuussa ostimme Riikalle 5110:n, kun oli kovia tarjouksia. Loppujen lopuksi, kun 101:stä saadut vaihtorahat ja ilmaiset puheajat lasketaan mukaan, jäimme voitolle. Siinä vaiheessa banaanikin rupesi olemaan lankamallia ja näyttökin pätki. Muutaman kuukauden sisällä ostin sitten 6110:n joka on palvellut lähes uskollisesti tähän päivään saakka. Eilen se lakkasi soimasta ja näyttö ei toiminut enää. Sain sen tosin korjattua, mutta Riikka oli jo sitä mieltä, että minun on aika saada uusi puhelin ja menimme kauppaan.

Kaupassa katsoin puhelinhyllyä hetken ja päätin, että 3650 on seuraava puhelin. Pitäähän siinä jotain haastetta olla, näppäimistö on ainakin outo. Riikallekin löytyi 5110:n korvaava 5100. Hieno malli, vain parranajokone puuttuu, sitä Riikka toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan. Päätökset tehtiin n. 3 minuutissa ja maksoimme puhelimet. Tässä vaiheessa päätimme myös vaihtaa liitymät, koska silloin ennen vanhaan ei ollut mitään duo-liittymiä ja kaksitaajuuspuhelimia. Tässä hommassa menikin sitten puolitoista tuntia.

Puhelinkaupasta siirryimme Kärkkäiselle, josta haimme niitä näitä ja kävin myös ensimmäistä kertaa Lidlissä. Ei ollut erikoinen paikka.

Koska puhelimen myyjä sanoi, että hän oli ladannut puhelimen täyteen ja minä pystyisin ottamaan puhelimen samantien käyttöön, minä päätin soittaa isälle ja kokeilla voiko sillä myös soittaa. Loistavasti toimi puoleen väliin puhelua, sitten mykistyi kaiutin. Hetkeä myöhemmin se vehje rupes buuttailemaan ja ainoa järkevä ilmoitus mikä siitä sai irti oli ”Puhelimen kytkentä epäonnistui. Ota yhteys jälleenmyyjään”. Elikkäs enpäs ihan vielä saanutkaan uutta puhelinta ja saan käyttää vaihtoehtoisesti itsestään sammuvaa 6110:aa tai Riikan vanhaa 5110:aa. Appiukko vie uuden puhelimen liikeeseen maanantaina ja puhelin tulee perässä sitten Marjaanan kyydissä ensi viikon perjantaina. Minähän olen silloin jo Seinäjoella, joten näen puhelimen aikaisintaan sunnuntaina ja todennäköisesti vasta maanantaina. Sain yhden koekuvan yhdessä vaiheessa otettua, kun puhelin suostui hetken toimimaan. Sen jälkeen se on toiminut satunnaisesti muutaman sekunnin ja käynnistynyt uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Ottaa päähän.

4 Replies to “Puhelimia”

  1. kebab

    mä oon kyl miettiny et noi kännykät vois ehkä pikku hiljaa syöstä jonnekkin synkkään kylmään ja öö. syvään ja synkkään ja kylmään. tai jotain. jokeen. elo on ollu auvoista siitä lähtien ku mun puhelin meni paskaks (lukuunottamatta niitä hetkiä ku ois pitäny soittaa jollekki)

  2. Jimi

    Eihän nuo luurit enää ole edes puhelimia, vaan jotain monitoimilaitteita millä on tarkoitus myös puhua. Vaikka minun puhelimella ei edes voi kunnolla sitä tehdä, kun puheeni ei toiselle tunnu kuuluvan. Huoltomies sanoi ettei mitään vikaa ole, joten sen täytyy olla jokin ominaisuus. perkele. Päähän ottaa minuakin.

  3. Setä

    Eikö banaaniksi sanota yleensä Noksun 8110/8110i ja 9110/9110i on Communicator?

  4. Kännyköistä (tai siis niiden vioista ja niihin liittyvistä ongelmista ja tilanteista) saa aina puheenaihetta. Viimeksi paasasin kioskinsedän kanssa nykypuhelimista ja muista epäkohdista yhteiskunnassa, kun tupakkaa sanoin tarvitsevani puhelimen hajottua. Ennen oli sentään ruisku-malleja ja höyryllä toimivia puhelimia, jotka toimivat vaikka suutuspäissään seinään heiteltiin ja jalkapalloa niillä pelattiin.

Kommentit on suljettu.