Suoraan sisältöön

Lenkkeilyä

Kävinpäs Remun, Juhanin koiran kanssa saattamassa Riikkaa kiipeilytreeneihin ja tuli tehtyä palveluksen jälkeisen elämän pisin lenkki siinä samalla. Reilusti tunteroinen meni liikenteessä. Remu käyttäytyi lähes koko matkan hienosti. Paluumatkalla vastaan tuli tosin ensin jokin kissan kokoinen räkyttäjä, joka uhosi kovasti ja Remu halusi vastata haasteeseen. Sain kaksin käsin pitää kiinni valjaista, ettei karkaa koira käsistä. Oma tasapainokin oli heikoilla, kun on kuitenkin suhteellisen liukasta, eikä siinä kohdin ollut hiekoitettu tietä.

Lähempänä kotiakin tuli joku täti kolmen pikkuräkyttäjän kanssa vastaan ja päätin suosiolla palata pikkuisen takaisin päin ja kiertää tien toiselta puolelta. Näytti täti meinaan siltä, ettei pysy pystyssä muutenkaan niiden kanssa.

Kohta pitääkin lähteä tästä tutustumaan Petoon eli Suteen eli Fiiattiin. Haen Riikan sillä treeneistä ja samalla käyn koeajolla. Miten niin tuli ostettua sika säkissä?

2 Replies to “Lenkkeilyä”

  1. täti

    On se vaan kumma, miten suvussa nuo fiatit pyörii uudelleen ja uudelleen. Meillä on tainnut olla niitä jo neljä kappaletta eikun viisi,hyvä auto. Ei muuta kuin hyvää matkaa.

  2. vaemo

    Oikein oivallinen susi! ;)

Kommentit on suljettu.