Suoraan sisältöön

Pikainen päivä

Aika on kulunut lähes koko päivän kuin siivillä. Aamulla piti aikaisin herätä ja lähteä Työvoimatoimiston alkuinfoon. Silloin aika ei kulunut. Ei ihan heti tule mieleen suurempaa ajantuhlausta kuin se. Puoltoista tuntia istua ja kuunnella setää joka selittää itsestäänselvyyksiä.

En kuitenkaan nukahtanut ja siirryin tilaisuuden jälkeen moikkaamaan poikia Työmaalle. Kateltiin vähän kuumaa hottia ja juotiin kahvia ja lähdin sitten jatkamaan matkaa.

Matkan varrella sain idean mennä moikkaamaan Tipiä Igorsille ja siellä aikaa taas kului niitä näitä jutellessa. En olekaan hetkeen käynyt vierailulla kyseisessä liikkeessä. Jos rahnaa olisi riittävästi, voisin käydä kuvan jos toisenkin laittamassa ihoon, Ripe on hyvä ja tarkka tatuoija. Tietty voisihan sitä olla Tipinkin koekaniinina, jos hän vaikka haluaisi harjoitella tatuoimista.

Kotiin päästyäni JJ kyseli pyörää lainaan ja kävi hakemassa itselleen uuden emolevyn. Eilen jo hän haki näytönohjaimen ja prosessorin, prosessori ei vain käynyt vanhaan emolevyyn liikkeen väitteistä huolimatta. Iltapäivä sitten menikin konetta kasaillessa, onneksi oli aika rutiinia.

Juuri päättyi telkkarista Yhdysvaltain kansallislaulu, kun voittivat Tsekit ja tiputtivat heidät samalla jatkosta. Itse en kyllä kauhean aktiivisesti matsia seurannut, lähinnä rangaistuskisan. En oikein kummankaan joukkueen puolellakaan ollut, mutta jännittäviä nuo tuollaiset ovat kuitenkin.

One Reply to “Pikainen päivä”

  1. Äiti*

    Täälläkin on ollut aika pikainen päivä. Aamulla Pyhäjärvelle kaivokselle ja 40 km:n tuntivauhtia 1400 m maan alle . Sieltä sitten
    tapakulttuurineuvoja – ”guru” Markus H. Korhosen luennolle ja nyt justiinsa tultiin. Vartin päästä pitää olla teatterilla, tänään on eka kenraali. Huomenna toinen ja lauantaina ensi-ilta. Näytelmä on Antti Raivion Huokausten laakso, joka on itsenäinen jatko Skavabölen pojat-näytelmälle.

Kommentit on suljettu.