Suoraan sisältöön

Rokki takanapäin

Ilosaarirock 2005 on nyt nähty ja koettu. Jalat ovat kipeinä, mutta enpäs polttanut itseäni auringossa. Kuvia laittelin jo galleriaan, eli lauantai ja sunnuntai. Saatan vielä harventaa niitä tässä kun jaksan.

Perjantaina yhden aikoihin lähti kyyti kohti Joensuuta, perillä olimme muutaman tunnin istumisen jälkeen. Heitimme kamat kämpille ja suuntasimme kohti Töminä-klubia, jossa oli lähinnä punkkia tarjolla. Ensimmäiseksi bongasin Jimin portilta ja lähdimme tutkimaan hänen autonsa tavaratilan sisältöä. Ei mitään havaintoa reissun kestosta, mutta minä sentään selvisin omin jaloin takaisin jäähallille. Mikkåkin oli paikalla ja menimme sisään. Bändit vetivät kovaa ja piti itsekin ottaa muutama tanssiaskel illan aikana. Muistaakseni ainakin. Polvet auki, pari hassua mustelman tapaista siellä täällä ja niin edelleen. Seuraavalla kerralla muistan ottaa ne villasukat maihareihin, kantapäistä löytyy suhteellisen isot rakot.

Yön vietin nukkuen parvekkeella, missä oli viileämpää ja huomattavasti raikkaampi ilma. Aamusella juotiin kahvit, syötiin hieman ja siirryimme festivaalialueelle. Ensimmäisenä piti tarkistaa Virkavalta, jonka nimi kuulosti etäisesti tutulta. Tarkistin asian ja bändi löytyi samalta kokoelmalta, missä on omankin bändin tuotantoa. Aluksi meno oli varsin hyvää, mutta vissiin lämmöstä ja pölystä johtuen tahti vähän hiipui loppua kohden.

Rekkalavalta siirryimme päälavan tuntumaan ja siellä oli vielä Indica esiintymässä. Nättejä tyttöjä, mutta kisailevat tällä hetkellä minun listoilla huonoimman live-esityksen tittelistä Liekin kanssa. Lainatakseni erästä seuralaisista, Tori Amos kääntyisi haudassaan, mikäli olisi kuollut. Nyt tietty joku taas avautuu minulle, kun en ymmärrä hyvän musiikin päälle.

Apocalyptica oli taasen sitten aivan eri maata. Ei ollut ketään laulamassa nuotin vierestä lavalla. Poijjaat vetivät komeasti omia ja lainabiisejään. Tykkäsin täysillä ja jäi hyvä fiilis. Aurinkokin paistoi ja oli kiva kuvailla. Keikan jälkeen kävimme nauttimassa oluet olutalueella ja tästä johdosta missasimme lähes täysin venäläisen Tarakanyn. Kuulin puolitoista biisiä, joista se kokonainen oli J.P. Laitio-Ramonen esittämä Blitzkrieg Bop. Vähän jäi harmittamaan.

Children of Bodom tuntui vaisulta, ikinä en kyllä ole fani ollutkaan. Välispiikit jäivät lähinnä kirosanoista ja sanasta ”oikeesti” mieleen. Nuorisoa näkyi fanipaidat päällä ihan kiitettävästi. Lavasteet olivat kyllä kivat ja keikan aloitus toimi. Ennen loppua siirryimme jo odottelemaan Agnostic Fronttia. Ei olisi kannattanut, miksaaja oli todennäköisesti kuuro, josta syystä ei ollut mitenkään miellyttävää kuunneltavaa. Paljoa en saanut selvää välipuheista, mutta todennäköisesti kyse oli New Yorkista, hc-elämäntyylistä ja sellasesta. Jostain syystä en erottanut myöskään toista kitaraa, sitä mikä ilmeisesti soitti sooloja.

Kotiteollisuus veti porukkaa kovasti päälavan eteen ja hyvin pitivätkin mekkalaa lavalla. Hynynen on siitä ihmeellinen tapaus, että levyllä menee suht hyvin ja kuuntelenkin mielelläni yhtyeen tuotantoa. Keikalla hänellä pitäisi olla vähintäänkin sanoitukset nuottitelineessä mikkitelineen vieressä. Mielellään myös stunttilaulaja. Lausahdus puhutaanko pillusta, tai jokin vastaava, välispiikissä sai minut tuntemaan itseni 15 vuotta liian vanhaksi sillä keikalla.

Pyörähdimme kämpillä nauttimassa virvokkeita ja palasimme Monster Magnetin keikan loppupuolella. Perusrokkia, ei valittamista, olisin voinut kuunnella enemmänkin. DKT / MC5 oli sitten jo hiton hyvä. Ei mitään aikaisempaa havaintoa ollut musiikista, lähinnä kirjoista lukenut bändistä. En halua veikata MC5:n setien ikiä, mutta eivät tosiaan nuoria enää olleet. Keikan aikana tuli kappaleita, joita olin kuullut aikaisemmin ja tosiaan näytti, että nauttivat soittamisesta. Huomasi kyllä, että ovat muutaman keikan ehtineet heittää uran aikana. Jukkikselle terveisiä, että olisi kannattanut jättää pääsykokeet välistä ja tulla katsomaan.

MC5:n jälkeen olisi ollut Zen Café, mutta suosiolla jätimme väliin ja menimme kuuntelemaan metallia Meteli-klubille. Machine Men oli lavalla, kun pääsimme perille. Vissiin piireissä tunnettukin yhtye, kun yleisöstä tuntui kuuluvan laulua. Stam1na soitti heidän jälkeen ja porukkaa ilmestyi paikalle jo enemmän, ilmeisesti juuri ennen heidän keikan alkua oli liput myyty loppuun. Soittivat tällä kertaa biisit eri järjestyksessä, kuin levyllä. Spedeily ja loiroilu ihmetyttää, mutta kait se on lemiläistä huumoria.

Sentenced soitti viimeistä kertaa Joensuussa ja olivat osittain ainakin herkässä mielentilassa keikan aikana. Loppua kohti herkistyi vain. Minulta on nämä sankarihevibändit jääneet 80-luvun jälkeen lähes välistä, niin en Sentencediltäkään tunne kuin yhden kappaleen ja sekin on The Trooper. Eivätkä sitten edes sitä soittaneet.

Sununtai alkoi Rock vs. Sport jalkapallomatsilla. Mitään hajua ei oikeasta tuloksesta ole, koska näin 3-4 voittomaalin, minkä teki joku rokkareiden omista pelaajista. Kuuluttaja kuitenkin ilmoitti palkintojen jaon yhteydessä tulokseksi tasapelin, minkä piti olla aikasempien tietojen mukaan mahdoton tulos. Minä kiersin etsimässä hyvää kuvauskohtaa ottelun aikana ja hukkasin kaverit, jotka menivät 22-Pistepirkon keikalle. Itse valuin perästä ja totesin yleisömäärän olevan turhan suuri yrittääkseni etsiä heitä sieltä. Istuskelin siis pihalla Ismon ja kumppaneiden kanssa. Kuului se bändi hyvin siihenkin.

Ensimmäinen varsinainen bändi, minkä näin sunnuntaina oli päästadin oma Hero Dishonest. Reilua rokkia loppuun asti. Tykkäsin ennenkin, tykkään vieläkin. Tekivät reilusti pilaa Agnostic Frontista, eivät hekään ilmeisesti olleet tykänneet menosta.

PMMP esiintyi vielä, kun pyörähdimme päälavan tuntumassa. Iltasanomissa kehuttiin keikkaa, mutta ei jaksanut jäädä kuuntelemaan. Rusketusraidat vissiin soi silloin kun kävimme siinä. Oli hyvä hetki lähteä käymään kämpillä.

Takaisin alueelle tulimme Dark Tranquilityn aikana. Tämäkin on jokin minulle tuntematon metallisuuruus, mutta toimi kyllä. Rokkikukkoilua ja yleisön huudatusta riitti. CMX on nähty niin useasti, ettei nyt yksinkertaisesti jaksanut koko keikkaa katsoa. Kuulimme kyllä suurimman osan. Kuusumun Profeetan keikka oli suosittu sateen takia. Kun taivas repesi, teltta täyttyi hetkessä. Bändi toimisi ehkä paremmin pienemmässä tilassa, mutta tuolla ei nostanut mitään tunteita pintaan.

Sadetta tuntui kestävän liian kauan ja sitä vettä tosiaan tuli välillä reilusti. Anthraxin keikkakin alkoi ennen sateen päättymistä ja odottelimme hetken teltassa ennen kuin lähdimme sitä katsomaan. Kuulosti ja näytti hyvältä, mutta sandaalit jalassa ei viitsinyt lähteä liejuun käveleskelemään lähemmäksi ja seurasimme keikan miksauslavan tienoilta. Järjestysmies kävi huomauttamassa, ettei järjestelmäkameroilla saa kuvata vaikken sellaista omistakaan. Kerroin, että saa käydä kieltämässä kuvauksen muiltakin pokkareilla kuvaavilta ihmisiltä. Ilman vesisadetta olisin varmasti mennyt lähemmäs katsomaan ja ehkä vähän nyökyttelemään päätä. The Thrax is back!

Kumikameli esitti punkkia haalareissa. Kuulosti kivalta, mutta jalat olivat jo niin kipeät, että mistään ei oikein voinut nauttia.

Viikonloppu oli hieno, kipeitä jalkoja ja sadekuuroa lukuunottamatta. Ehkä parhaita asioita oli autossa soinut Punkkani, suosittelen lämpimästi.

One Reply to “Rokki takanapäin”

  1. ”Tulkaa kantammaan minnuu!!!” huusi eräs kävelykyvytön savolainen puhelimeen ja kaikki muutkin paikalla olijat varmaankin nauroivat selvimpäin. Ajattelin lisäraportoida tässä ;)

Kommentit on suljettu.