Suoraan sisältöön

Hälsningar från Sverige

Viikonloppu meni reissatessa. Pääsin Burn Againin mukaan heidän keikalleen Luulajaan ja meininki oli mitä mahtavin. Likaisimmat ja mehukkaimmat jutut jääköön näin julkisesti kertomatta. Varmaan pari kuukautta silti pitää muistutella jengiä reissusta.

Haaparannassa alkoi minun kuskivuoro ja ajelin perille Luulajaan. Siellähän oli tottakai jotkut hiihdon mestaruuskisat menossa ja kaupunki oli aivan sekaisin tämän takia. Kaduille oli ajettu puoli metriä lunta ja hiihtivät siellä. Jouduimme hetken odottamaan, että pääsimme oletetun keikkapaikan luo. Siellä sitten totesimme, että väärässä paikassahan sitä ollaan ja soittelun jälkeen selvisi oikean paikan sijaintikin. Takaisin autolle.

Auton luona huomasimme, että takarengas oli tyhjä. Soittokamat takapenkille ja vararengasta kaivamaan. Rengas löytyi, tunkkia ei. Kävely keikkapaikalle tunkkia etsimään. Löytyikin ja saimme auton taas ajokuntoon.

Rengasoperaatio

Keikkapaikalla selvisi, että yöpaikka on 10 minuutin ajomatkan päässä ja olutta ei tarvitse maistella. Tilana toimi entinen kirkko. Isohko, porukkaa sai etsiä useammasta kerroksesta. Sämpylää alkupalaksi ja seurailemaan bändejä. Istuimme parvelta katselemassa, joten en pahemmin kuvia ottanut. Jäi myös bändien nimet vähän pimentoon minulta. Ensimmäinen jäi muutenkin melkein kokonaan näkemättä, jotain OI!-punkkeja kuitenkin. Kraniumin muistan pitkästä kitaran virittelystä.

Yllättäen aikataulut eivät aivan toimineet ja Burn Again aloitti soittamisen vaivaisen tunnin myöhässä. Mitään suurta harmia ja haittaa tästä ei ollut, lyhempi soundcheck vain. Ja tietty pojat eivät päässeet kännäämään niin aikaisin kuin olivat suunnitelleet. Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta minun mielestäni keikka meni hyvin. Paikalla ollut yleisö tanssi lavan edessä. Tässä vaiheessa iltaa sitä yleisöä ei vielä hirveästi ollut.

Burn Again D-Beat Crust

Keikan jälkeen seurasimme muita bändejä ja pojat tuhosivat hetkessä bändipullon. Venäläinen Ska-core-bändi Assenizator oli hyvä. Torvea ja takapotkua löytyi. Hyvä fiilis koko keikan ajan. Yleisö tanssi letkassa, torvisoittaja pelleili sen ajan kun ei ollut torvi huulilla. Janin näin keikan jälkeen viimeisen kerran hetkeen.

Jokin ruotsalainen metalliyhtye esiintyi seuraavana ja hymy oli herkässä, kun oli vähän kontrastia yhtyeen jäsenissä. Puolet näyttivät 80-luvun hevareilta pitkine tukkineen ja viiksineen, toinen puoli oli pomppumetallityyppejä shortseissa. Musiikki toimi, yleensä en sooloista välitä, mutta näiden aikana niitä oikein odotti. Viimeisen biisin soolosta tuli tosin vain paha mieli.

Metallibändi

The Baboon Show oli sitten jotain muuta. Kuulinkin etukäteen, että tunnistan jäsenet kun saapuvat paikalle. Pari tyttöä tulikin sitten vähän eri tavalla pukeutuneena kuin muut. Keikka oli hieno, musiikki toimi. Tässä vaiheessa yleisöäkin oli tullut jo paikalle ja kovaa tanssimista pystyi seuraamaan parvelta. Lare osti pari levyä ja kuuntelimme niitä seuraavana aamuna. Jani löytyi takahuoneesta pienessä sievässä. Kuunpaiste on petollista.

The Baboon Show

Bruce Banner veti tiukkaa hosseeta. Jengi sekosi täysin, lavalta hyppelyä, wall of deathia ja kaikkea. Basistilla oli tiukimmat pulisongit ikinä. Janikin ilmaantui kuuntelemaan bändiä, mutta ei ehtinyt tanssimaan, kun piti rakennusta pystyssä halaamalla tolppaa.

Bruce Bannerin Tess

Sitten alkoikin kamojen pakkaaminen. Oletin täysin vielä, että auto pitää ajaa jonnekin, mutta toisin kävi. Lare lähti venäläisten kanssa viemään Jania nukkumaan ja Miikka, Bruno ja minä lähdimme ruotsalaisten mukaan pubiin. Pubista vielä jatkoille jonnekin, jossa soi Eläkeläiset ja ihmiset tanssivat mukana. Reissuun liittyy julkista alastomuutta, painia ja kaikkea perinteistä mitä nyt voikaan olla.

Sunnuntaiaamu olikin sitten aurinkoinen. Bruce Bannerin tyypit nukkuivat viereisessä huoneessa, kuulemma ”finnarna snarkade jättehårt”. Jostain syystä yllättyivät, kun pyysin anteeksi tätä, eivät olettaneet, että ymmärtäisimme heidän kieltään. Miikka aloitti kuorsauksen samalla hetkellä, kun valot sammuivat. Kahvia, aivotonta televisioviihdettä ja flashbackeja. Melkein koko bändi oli tallessa, tosin eri paikoissa nukkumassa. Lare ja Jani valuivat paikalle ja keskustasta haimme sitten Brunonkin ja lähdimme kotimatkalle. Jani oli aika crustin oloinen. Venäläisetkin kuulemma pelkäsivät.

Kotimatkan alku olikin sitten lähinnä vedet silmissä naureskelua ja pahoinvointia. Suomen puolella muut väsähtivät, joten yksinäni kuuntelin Eläkeläisiä. Kasettia ei oikein vauhdissa voinut vaihtaa, vaati työkaluja, jotta sai kasetin ulos pesästä. Haaparannassa piti pysähtyä rasvakauppaan ja tarkistamaan pissapoika.

Lähtisin uudestaankin. Kuvia tuli otettua, joku päivä työstän ne ja viime viikon Deathbedinkin kuvat galleriaan. Koltin kuvat ehdin jo säätää.

Tack till Sven, Nils, Hello och alla andra. Det var kul at träffa er och hoppas vi ses igen.

2 Replies to “Hälsningar från Sverige”

  1. mikkå

    heh! aika reissu!

  2. Miikka

    Jep. Trink tu tät.

Kommentit on suljettu.