Suoraan sisältöön

Turvallisesti kotona

Driven Dynamo

Reissu on nyt takana ja nyt vähän vielä väsymystä ois ilmassa. Hienot oli ilmat etelässä ja paljon uusia kivoja tuttavuuksia.

Matkahan alkoi keskiviikkona soittokamojen pakkaamisella Oulussa. Vettä satoi ja oli ankeeta. Ylivieskasta nappasimme Janin kyytiin ja ajelimme rauhallisesti Lahteen. Jossain vaiheessa ilmat muuttuivat nätimmäksi. Saavuimme pari tuntia ennakkoon paikalle ja kävimme ostamassa vähän ruokatarpeita ja siirryimme Salpausselälle syömään. Keikka meni hienosti, Torvi on maineensa arvoinen, porukkaa oli hyvin ja tuntuivat tykkäävän. Kung-Fu Zombies oli kiva yllätys. Aape järjesti yöpaikan meille ja menimme sinne suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Torstaiaamuna matka jatkui Helsinkiin, missä tavattiin Marru ja Erika. Haimme vähän evästä eli kaljaa ja menimme Hakaniemessä istumaan nurmikolle rantaan. Siellä alkoi sitten tapahtua. Oli jotain deekuja myös siinä istuskelemassa ja hetken päästä tuli yksi vielä lisää raahaten tummaa miestä. Porukka löi miehen maahan ja pöllivät puhelimen, lompakon ja kotiavaimet. Porukan nainen otti avaimet ja heitti ne mereen. Joukon Kova Jätkä pisti vähän iskuja ja potkuja naamaan. Tässä vaiheessa jo näkyi useampia ihmisiä kännykällä soittelemassa poliisille ja paikalle saapuikin kolme tai neljä partiota. Kuulemma oli tämä Kova Jätkä edellisenä iltana pistetty jo putkaan kerran ja ollut aika väkivaltainen. Kun ensimmäinen poliisiauto tuli paikalle, Kova Jätkä tuli istumaan meidän porukkaan ja lupasi tappaa kaikki meistä, jos joku vasikoi hänestä. Ei siinä paljon uskaltanut ruveta huutelemaan, mutta olihan siellä muita, jotka osoittivat häntä ja sedät hakivat hänet auton peräkonttiin. Uhri sai lompakkonsa takaisin, puhelimesta en tiedä. Sedät veivät hänet kotiin ja kohta hän tuli etsimään avaimiaan ja tuli meille esittelemään puukkoaan. Hienosti siis alkoi päivä. Roudauksen jälkeen minä siirryin Villelle kyläilemään.

Factoryn keikka oli mitä oli, porukkaa oli vähänlaisesti, eikä se muutenkaan mikään hirvittävän viihtyisä paikka ollut. Paikalla oli myös jokin kolmas bändi, jonka nimi on vieläkin vähän hukassa. Joku idiootti puri yhden mikkipiuhankin poikki. Ei siellä silti masentua tarvinnut. Keikan jälkeen yöpaikkaan saunomaan. Itsellä oli ajovuoro seuraavana päivänä niin en muuta kuin saunakaljat ottanut ja luultavasti olin ajoissa nukkumassakin.

Helsingistä siirryimme Kouvolaan, jossa kävimme ensimmäisenä viemässä kamat Kaisaan ja sieltä Kung-Fu Zombiesin kitaristin, Juhon luo saunomaan. Aivan älyttömän hieno paikka. Keikat sujuivat, sama kolmas bändi kuin Helsingissä oli myös soittamassa. Mukavan oloista porukkaa ja jatkot. Ne jatkot. Aamuun astihan se meni. Paljoa ei tullut nukuttua. Kiitokset yöpaikasta Juholle.

Kouvolasta Lappeenrantaan. Kung-Fu Zombiet soittivat viimeisen kerran meidän kanssa ja osa porukasta oli aika väsyneitä eli ei se niin kauhean mahtavan kuulosta ollut. Laulaja ja kitaristi pelastivat minkä pystyivät. Kolmas bändi siellä oli Street Rovers’ Union. Hieno meininki, kulki tosi hyvin. Marru tilasi meille yökerhoillan ja menimme WHC-klubille, korjatkaa jos muistan nimen väärin. Pääsi heti toiseksi parhaaksi yökerhoksi. Raahen Blues Moon vielä on johdossa. Kova tarkoitus oli ajoissa mennä nukkumaan, koska tässä vaiheessa rupesi jo väsymys painamaan. Aikaisin mentiin eli siinä seitsemän aikoihin. Kiitoksia Veskulle yöpaikasta ja saunasta.

Vielä viimeinen rutistus eli Imatran Ravintola Woodoo oli jäljellä ja sinnehän ei älyttömästi ollut matkaa, vähän yli 30 kilometriä. Viihtyisä paikka, reilua henkilökuntaa. Sunnuntai-ilta ja porukkaa ei kovin paljon tullut katsomaan. Paikassa oli kyllä ihmisiä, mutta keikka oli savuttomalla puolella, niin eihän sinne ketään tullut. Miksaaja kuitenkin osasi hommansa ja pojat rokkasivat. Uudet biisit toimivat tosissaan.

Loppuyö sitten menikin matkalla Oulua kohti ja kuuden jälkeen taisin sängyssä olla. Liskoja vieraili kovasti. Lähtisin uudestaan mikäli tilaisuus annetaan.