Suoraan sisältöön

Sielu ja vartalo

Minä olen ollut vähän kaiken kokoinen tässä elämäni aikana. Lapsena olin kait ihan normaalikokoinen, vaikka koulussa lihavaksi haukuttiin kovasti. Ehkä olin vähän pyöreä ala-asteella, mutta ei valokuvien perusteella mitenkään hirveän. Harrastin lähinnä jalkapalloa kesäisin, ensimmäinen tauko tuli 12 vuotiaana, kun ajoin mopolla auton eteen ja rikoin aika pahasti paikkoja. Harrastus kuitenkin jatkui myöhemmin, mutta sekin loppui kun rikoin noin 18 vuotiaana nivelsiteet nilkoista. Joskus armeijan jälkeen laihduin aika kovasti ja reiluna parikymppisenä painoin alimmillani 63kg. Pituus jämähti hitusen vajaaseen 180 senttiin. Tarkkaa tietoa ei ole.

’99 lähdin töihin Hessaan ja olin reissussa parisen vuotta. Painoa kertyi todella paljon liikaa. Helsingissä olin reilun vuoden ja olut ja pizza kuului lähes joka päivään. Sellaiset 110 kiloa tais olla mittarissa, kun vihdoin kotiuduin. Nopeasti se alle sadan tipahti ihan vain ruokavalion muutoksella.

Viime vuosina on sitten paino heitellyt siinä 90-95 kilon tietämillä ja aika reilusti silloin ylipainoa on. Kesäisin olen vähän jalkapalloa taas potkinut ja silloin aina tipahtanut 85 kilon tietämille, mutta talvella taas palannut. Viime kesänä päätin erään keikkareissun jälkeen, että saa liha jäädä pois ruokavaliosta, koska se on aina ollut vähän huonosti sulavaa minulla ja lihaisan hampurilaisenkin jälkeen on kiire vessaan. Myös kaenkyt jäivät pois lähes kokonaan.

marraskuu 2007/helmikuu 2008

Alkutalvesta kävin Ammin luona puntarilla ja se näytti sen tavallisen 95 kiloa, pari kuukautta sitten kävin uudestaan ja paino oli pudonnut huimat 18 kiloa ja vaaka näytti 77. Tavoitteena minulla oli 82, mutta ei tämäkään paha ole. Nyt on heitellyt siinä 77-79 väliä. Hauska katsoa valokuvia lokakuulta ja verrata tämän päivän peilinäkymään. Siinä normaalipainon ylärajoilla tässä nyt ollaan, mutta tosi tyytyväinen olen. Terve sielu terveessä ruumiissa. Ainakaan mitään suurempia ongelmia ei ole, mitä nyt mopokolari välillä lonkassa tuntuu.

Joka paikkaan liikun kävellen, koska polkupyörä on turvalukossa telineessä kiinni. Pitäisi vähän taistella sen kanssa, että saisi taas kesäksi liikenteeseen.

Innostuksen lähteenä toimi Oopan kirjoitus Pintaliitoblogissa.

4 Replies to “Sielu ja vartalo”

  1. reettis

    näytätpä terveeltä ja komialta. :)

  2. Mikko

    Susta tulee adonis ku pääse futiskentälle! Viimeistään sillon siis. Tärkeintähän on se miltä tuntuu? Toisista tuntuu hyvältä kun voi juosta portaat ylös hengästymättä (minäminä!) ja joistakin se kun on hissi oven vieressä.

    Nooh, tietääpähän nakella vähän korkiampia keskityspalloja :)

  3. Laura

    Oon aina tykänny tosta kuukausiliitten juttusarjasta :)

  4. ammi

    ekassa kuvassa posket näyttää kyllä sulosen taikinaisilta. voisit olla semmonen mukavasti kohoava pullataikina. ja toisessa joku semmonen missä on vähän isoja lukuja. vaikka riisikakku!

Vastaa