Maanantaipoppia 3
Tämä erittäin epäsäännöllinen ja harvinainen artikkelisekoelma maanantaipopista jatkuu Red Cabaretilla.
Tämä 2000-luvun alkupuolella vaikuttanut, kolmen kärsämäkeläisen veljeksen ja yhden nivalaisen basistin orkesteri pysyi kasassa vuoden tai pari ja keikkailikin jonkin verran. Pitkäsoittoja ei ilmestynyt yhtään, mutta yksi neljän biisin EP:n ja yhden splitin tekivät Phoenix Foundationin kanssa. Soitanto päättyi jäsenten muutettua eri puolille Suomea, mutta soittivat yllätyskeikan Crustoberfesteillä 2006. Sen verran hyvin ovat hävinneet Internetistä, että Google ei löydä oikeastaan mitään asiaan liittyvää, lähinnä vähäpukeisia naisia.
Joka tapauksessa tämä Red Cabaret-EP on minun oikein hieno. Ilmestymisvuosi taisi olla 2002. Manun ei niin tarkka laulu, mutta kovat huudot toimivat. Muukin bändi osaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että taisi olla Heikin ensimmäinen bändi rummuissa. Tarttuvia melodioita ja pientä kikkailua. Biisien pituudet vaihtelevat vajaasta kolmesta minuutista yli kuuteen minuuttiin.
Ensimmäinen raita Dragon Fly lähtee pirteästi käyntiin, välissä sitten vähän hitaampi akustinen osio taustalauluineen. Recharged Boys on vähän hitaammalla temmolla ja vähemmillä huudoilla, kertosäkeissä kyllä äänihuulet ovat kovilla. Love Bullet vähän nostaa tahtia, mutta vähemmillä säröillä, paitsi tietty kertosäkeistössä, jossa taas on meteliä. Viimeisenä on My Dream, My World. Melkein progea jo, kesto kuusi minuuttia, selkeitä eri osioita ja lisänä vielä kitarasoolo, minkä The Driven Dynamon Jani muistaakseni vierailevana tähtenä soitti, voin hyvinkin erehtyä kappaleesta. Hieno lopetus.
Ei mitään havaintoa, paljonko tätä painettiin, mutta luultavasti voi harvinaiseksikin sanoa.
Splitin ainoa Red Cabaretin raita, At the Sparkling Pitch, on vieläkin pitempi ja moniosaisempi. Ei paljon puhdasta laulua, mutta se on vain hyvä asia. Hienoksi viimeiseksi levytykseksi jäi. Mielellään olisi enemmänkin silti kuullut.
Joku joskus sanoi, että Oulun paras emobändi. Ei tainnut paljon muita siellä silloin olla, enkä tiedä onko sen jälkeenkään ollut. Ehkä voisi sanoa screamoksi, post-hardcoreksi tai joksikin, en osaa oikein sanoa, lokerointi ei ole minun juttu.
Tavallaan sääli, että orkesteri katosi täysin. Last.fm:ssä on kaikki viisi kappaletta ehkä kuunneltavissa.
Päivitys: kuva lisätty
500 kappaletta tehtiin tuota CDEP:tä ja muistaakseni reilu 600 kappaletta Red Cabaret/Phoenix Foundation -split 7″ eepeetä (tätä löytyy vielä muutama kappale meikältä jos jotakuta kiinnostaa). CD myytiin aika nopsaan loppuun. Kesällä kävimme muuten huvikseen soittelemassa ja tehtiin yksi uusi biisiaihio, mutta tuskinpa siitä mitään tulee ku kaikki asutaan eri puolilla Suomea. Harmittaa kyllä aika paljonkin, että jäi vähän niinku kesken bändin kehitys.. splitin matsku alkoi vasta olemaan ”valmista” tavaraa. Noh hienoja keikkoja tehtiin ja bändillä on edelleen suuri merkitys itselleni. Pitäis kaivella jostain treniinauhotuksia ku noita ”valmiita” biisejä oli aika paljonkin.
Tuon splitin ainoa biisi oli tosiaan mielenkiintoinen, pitkä ja haastava. Hankin kyseisen splitin The Phoenix Foundationin takia vasta pari vuotta sitten, muistaakseni jostain distrosta joten eipä se ole kokonaan maan alle hävinnyt. Tosin eihän Red Cabaretista näy kirjoittettavankaan juuri missään.