pnuk!

Tänään oli olo, että voisi jotain rauhallisempaa indiepoppia kuunnella. Sitten minut tägättiin Instagramissa ja se oli jonkin espanjalaisen festivaalin juliste. Siellähän luki oma nimi. Kommentoin heti, että en ole tulossa soittamaan, mutta järjestäjällä ilmeisesti ole huumoria ja poisti kommentin samantein. Päätin tutustua kyseiseen orkesteriin, eli PNUK Espanjan Lorquista.

Meininki on thrash eli sopii minun makuuni vallan mainiosti. Sen verran kolisee, että ei tartte hävetä omaa nimimerkkiä. Kitarat sahaa, vokaaleista tulee välillä jopa Mike Muir mieleen. Ihan suoraan en kielimuurin takia osaa laulujen sisällöistä sanoa, mutta nimistä arvelin, että ainakin jonkin verran yhteiskunnallisia aiheita on. Ei hullun erikoinen ja erottuva, mutta se ei tästä huonoa tee, mieluusti taustamusiikkina töissä.

Orkesteria voi kuunnella bandcampista tai Spotifystä:

Täytyy sanoa, että olisipa mahtava nähdä joskus keikalla. Varmasti daivausta ja circle of deathia. Että vinkiksi vaan keikkajärjestäjille!

Kirjoitus kuuluu maanantaipoppisarjaan ja edellisestä kirjoituksesta on vain kuusi (6) vuotta.