pnuk!

Eilinen keikka oli loistava. Red Cabaret rokkas, Abduktio rokkas. Kuulonsuojaus unohtui taas vaihteeksi ja pikkusen oudoilta tuntuu korvissa.

Lähdin illalla joskus yhdeksän jälkeen liikenteeseen ja jäin odottelemaan 45:n eteen Pasia, joka oli tulossa paikan päälle kuvaamaan. Hän sitten tulikin ja siirryimme sisään odottelemaan keikan alkua. Ekikin ehti paikalle hyvissä ajoin ennen. Pikkuhiljaa porukkaa kerääntyi paikalle. Harvoin näkee niin paljon tuttuja samassa paikassa, paljon oli sitäkin porukkaa, minkä seurassa nuorempana kuljeskelin.

Red Cabaret aloitti ja porukka kerääntyi ”lavan” eteen. Lavaahan paikassa ei oikeasti ole, bändit soittavat samalla tasolla yleisön kanssa. Kitarat raikas, rummut paukku ja basso.. noh basso jytisi. Manu huusi kurkku suorana ja meininki oli kiva. Kuvailin aika paljon, valot tosin olivat sitä luokkaa, ettei todennäköisesti kovinkaan montaa hyvää ja onnistunutta kuvaa ole. Muutenkin oli hankalaa, kun ainoastaan Heikki rumpalina pysyi suht paikallaan ja hämärässä tarkan kuvan ottaminen on hankalaa. Pojat vetivät tiukan setin loppuun asti, kunnes Ilkka onnistui katkaisemaan kielen kitarastaan. Jäin encoret soittamatta.

Abduktio soitti sitten. Ensimmäistä kertaa kuulin kyseistä orkesteria ja pidin kovasti. Minähän pidän lähes kaikesta. Vetivät tarkasti menemään ja muukin porukka tuntui tykkäävän. Omaakin tanssijalkaa vipatti siinä kuvatessa. En oikein osaa keikka-arvosteluja kirjoitella, käyn liian vähän keikoilla, jotta tietäisin onko bändi hyvä, soittivatko he paskan keikan vai olivatko parhaimmillaan. Helvetin nopeaa ja tarkkaa hardcorea toi kuitenkin oli. Ilkan sanoin: ”Jos joku päivä itsekin”. Minun pitäis vain löytää bändi, joka tarttee huonoa kitaristia ensin.

Jos pikkuhiljaa kävis keittämässä kahvia.