pnuk!

Uijui. Kävimme eilen Haukiputaalla eräällä louhoksella uimassa. Vesi oli kirkasta ja näki melkein kymmeneen metriin pinnalta. Siellä sitten Riikan ja Tuopin kanssa sukelleltiin. Riikka ja Tuoppi ovat vanhoja vesipetoja ja sukelsivat todella syvälle, minä kattelin pinnan tuntumasta heidän menoaan. Se paikka on aivan loistava, ei tarvitse kahlata, että pääsee uimaan. Kun monttu oli kierretty ympäri, levähdin matalassa vedessä hetken ja palasin sukeltelemaan.

Näin ensimmäisellä sukelluskierroksella jyrkänteen reunalla olevan jyrkän pudotuksen varoituskyltin ja Riikka mittasi sen paikan syvyydeksi vähän reilu seitsemän metriä. Sitä sitten lähdin etsimään ja löysinkin. Kävin koskettamassa sitä ja onnistuin kaatamaankin sen, jolloin Tuoppi joutui käymään vähän syvemmällä nostamassa sen pystyyn. Minun korvat eivät ole enää siinä kunnossa missä joskus ala-asteella. Ehkäpäs jos harjoittelis vähän enemmän, pääsisi myös sinne kymmenen metrin syvyyteen. Tällä hetkellä on vieläkin toinen korva lukossa.

Eilen metsässä mietittiin saksalaisten nuorten Counter-Strike -riippuvuutta ja kaivoin itsekin Half-lifen levyn kaapista esiin. Aikoinaan ostin kyseisen pelin juuri CS:n takia, mutta kyllästyin peliin ennen kuin versio 1.0 julkaistiin ja siirryin Q3:n Urban Terror -modiin. Sitäkin vois joku päivä testata. CS:ää oli ainakin taas kiva pitkästä aikaa käydä kokeilemassa. Aimbot-huijareihin en ainakaan vielä ole törmännyt. Niitä riitti silloin pari vuotta sitten. Oma taso on kyllä tipahtanut parin vuoden online-pelien tauon aikana huimasti. Ehkäpä hommaan riippuvuuden ja harjoittelen taas tarpeeksi ja rökitän KAIKKI! As if.

Röökiä ja peliä.