Suoraan sisältöön

Rock de la Provence 2004

Oon yrittänyt kirjoitella juttua rokeista, mutta pää on ollut yhtä sekaisin kuin Törnävän leirintäalue sunnuntai-iltana.

Todella kivaa ja mukavaa oli. Bändejäkin tuli nähtyä, ei tosin ihan kaikkia mitä oli tarkoitus, mutta kuitenkin. Viime vuonna piti juosta joka bändin keikalle, tänä vuonna keskityin johonkin muuhun ja oikeastaan oli hyvä valinta. Kerkesin nauttia festareistakin nyt.

Paikalle saavuimme torstai-iltana ja heti ensimmäisenä ihmiset kyselivät, että tunnenko sitä ja sitä kun mulla on bodymodifications.net -paita. Yhden ihmisen tunnistin kuvauksesta. Ihan älyttömät kännit kerkesin kyllä vetää illan aikana ja perjantaiaamu olikin sitten jo hankala. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei burana ja kahvi ei pelasta. Tai sitten se oli se ensimmäinen olut.

Ensimmäiseksi perjantaina piti katsella Suburban Tribea. Ihan jees, mielellään sitä kuunteli. Siitä sitten siirryin Marylandin ja Soul Captain Bandin kautta Tehiksen keikalle ja jossain välissä Marika tarttui mukaan. Tehosekoitin veti perinteisen rutiinilla keikan. Paljon tutun kuuloisia biisejä, joita minä en kuitenkaan tunne.

Brody Dalle Tehiksen jälkeen minä siirryin Distillersin keikalle, jossa saikin jo huutaa biisien mukana. Tällä keikalla otin myös lähes ainoat kuvat koko reissulla. Tai ainoat, joista saa selvää. Myöhemmin illalla tuli sitten käytyä seuraamassa Exodusta, Hidria Spacefolkkia ja Disco Ensembleä. Kaikkia vähäsen.

Lauantaina päivä lähti suhteellisen hitaasti käyntiin, johtuen erinäisistä minusta riippumattomista syistä. Festarialueelle päästiin vasta Apulannan aikoihin, sinänsä ei harmita hirveästi, koska Apulanta on tullut nähtyä n^2 kertaa. Taas olutta ja Kotiteollisuuteen takasin. Ihan jees, Hynynen unohti Satu peikoista -biisin sanat ja soittivat kait pari encorea.

HIM ei ollut mikään kauhea spektaakkeli. Miksaaja oli joko kuuro tai sitten Ville vain liikutteli huulia säkeistöjen aikana. Tai vielähän on se vaihtoehto, että hän lauloi niin matalalta, mistä mulla on kuulo heikentynyt. Kertosäkeiden korkeammat ja voimakkaammat osuudet kyllä kuului. HIMin jälkeen oli vielä Mesbuggah, jota kuuntelimme hetken olutalueelta, ei jaksanut iskeä oikein.

Sunnuntaina satoi sitten vettä ja minä kun olen sokerista tehty, niin en voinut lähteä yhtään mihinkään teltasta. Haimme olutta ja kuuntelimme naapuriteltan poikien musiikkia. Kaikkea Raptorista Kim Wildeen tuli kuultua.

Bowieta oli sitten jo pakko lähteä kuuntelemaan. Ja sehän toimi. David oli tosi hyväntuulinen ja yleisö diggas. Sain keikan loppupuolella palatutettua Aijalle Villen meille unohtaman repun. Reilu neljä kuukautta siinä kesti.

Sitten olikin vuorossa jo pakkailu, heiheit ja kotiinlähtö. Matka meni aika väsyneesti, saivat lähes hitleröityäkin, kun nukahdin. Kotona suihkuun ja sänkyyn.

Aikaa oli taas liian vähän, mutta kuitenkaan ei näin vanhana paljoa enempää jaksaisikaan. Ikävä jäi, mutta ensi vuonna taas uudestaan. Laskurikin laskee suurinpiirtein ensi vuoden aikaa jo.

One Reply to “Rock de la Provence 2004”

  1. Parta

    Luitko lehdista etta David Bowie oli norjassa saanut tikkarista silmaan, hih hih. Niin, terveisia taalta prahasta, hotellilta, ja naissa koneissa ei oo aakkosia, perkeleen vaarakieliset, hih hih.

Kommentit on suljettu.