pnuk!

Vuosi alkoi 100 päivän selviytymisellä. Kaveriporukka päätti yrittää moista, niin minäkin lähdin mukaan sillä ehdolla, että olen vähintään yhtä kauan kuin Matti Nykänenkin tai maksimissaan 100 päivää. Noh, Mattihan petkutti ja veti kännitä jossain Kanarialla ja kertoi siitä vasta tämän rupeaman jälkeen. Vieläkin olen hänelle vähän katkera.

Musiikillisesti vuosi alkoi hyvin, Fucked Upin Truth I Know sai olla ensimmäinen kappale minkä kuuntelin. Eniten kuuntelin lähinnä punkrokkia viime vuonna. Sama taisi olla edellisenäkin ja niin monet muutkin vuodet aiemmin. Nyt taisi nousta Against Me! koviten esiin sieltä ja nappasi kuunnelluimman artistin paikan. Oli myös parhaita keikkoja mitä kävin katsomassa vuoden aikana. Olen myös aloitellut taas bändiharrastusta ja käynyt parin kaverin kanssa hardcorea soittamassa, tuntuu hyvältä.

Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja työmatka lyheni kolmasosaan. Työ on pitkälti samaa, mutta silti todella erilaista. Työkaverit ovat huikean mukavia.

Juhannus vietettiin perinteisesti Ammin, Marian ja Jarkon kanssa yhdessä, tällä kertaa vuokrasimme mökin Virosta ja olimme siellä. Jarkko koosti siitä videonkin.

Pelimaailma meni edelleen tankkipelin parissa suurimmaksi osaksi, taitaa jo viides vuosi olla. Tänä vuonna pelasin kyllä enemmän muitakin pelejä, GTA V on huikea ja siitä on vieläkin yksinpeli lähes kokonaan kokematta, kavereiden kanssa verkossa enimmäkseen sitä olen pelannut. Uuden Mad Max -elokuvan myötä käytin myös peliin useita kymmeniä tunteja. Star Wars™ Battlefront jäi liian vähälle huomiolle, mutta minä olen ehkä vain kasvanut eroon tavallisista FPS-peleistä. Ikää tullut ja reaktiot hidastuneet ja niin edelleen. The ARK vaikutti mielenkiintoiselta, mutta tankkipelissä alkoi juuri kampanja ja se vei sitten ajan pois muilta peleiltä.

Internetissä on pahuus kytenyt ja vähän liekkejäkin nähty vastaanottokeskuksissa. Ihmisten pahuus on tullut esiin oikein kunnolla, ei ole mitenkään tervettä tai millään tavalla hyväksyttävää toimintaa. Ilotulitteita ammutaan varmaan tänäänkin kohti vastaanottokeskuksia ja muuta ilkeää. Nämä idiootit ilmeisesti luulevat vaikuttavansa tuolla toiminnallansa, oikeasti pitäisi olla osoittamassa mieltä eduskuntatalon edessä, eikä syyttömiä terrorisoida. Jossain vaiheessa lopetin Facebookin käytön lähes kokonaan ja piiloitin kavereita, jotka levittelivät näitä vihalinkkejä.

Ammillahan jatkui sitten selväpäisyys ja nyt on tulossa päivä numero 365 täyteen ja ihan kohta sitten meillä on perhe. Tämä herättää monenmoisia tunteita. Toisaalta mietin, että tässäkö tämä nuoruus sitten oli ja en pääse enää koskaan Puntalaan. Toisaalta sitten taas mä oon melkein nelikymppinen ja onhan tämä mahtavaa. Minkäänlaisesta yllätyksestä ei ole kyse. Mieletöntähän tämä.

Ensi vuonna opettelua ihan uudenlaiseen elämään ja hyvää musiikkia ja elokuvia, ehkä jopa pääsen näkemään Star Warsin joskus. Aion soitella paljon enemmän, kuvata myös. Videokuvaus ja leikkaaminen kiinnostaa varsin kovasti. Kaikkea ei varmaan ehdi, mutta ei se haittaa. Hiusten pituus myös jännittää, tällä hetkellä on pisimmät hiukset sitten ala-asteen.